*Koska olemme varsin pitkään tienneet, että MYÖS Marssissa on ollut ja on
yhä valtaisat vesivarannot, siihen liittyvät mekaniikat tietysti meitä myös
jatkossa kiinnostavat. Tässä aiheesta lisää:

Marsin pinnalla joskus lainehtinut vesi oli niin pikisuolaista, että
ainakaan Maan pinnalla esiintyvät elämänmuodot eivät olisi tulleet siinä
toimeen. Marsin kivilajeja tutkineiden Harvardin yliopiston ja Stony Brookin
yliopiston tutkijoiden tulokset on julkaistu viimeisimmässä
Science-lehdessä. "Kaikki Maan eliölajit tarvitsevat nestemäistä vettä, ja
siksi vettä on pidetty elämän vähimmäisvaatimuksena myös Marsissa", sanoo
Harvardin post-doc-tutkija Nicholas J. Tosca.

*Pikisuolaista? Outo termi. Suola kyllästää joka tapauksessa mm. Posivan
ydinjäteluolaston pohjia jo valmiiksi yli 8%< pitoisuuksin ja syö sinne
tulevaksi aiottua mm. bentoniittisuojaketta kuin sokeria! +400C lämpimiä
heikkoja ja valmiiksi vuotavia kuparikapseleita vain "hiukan" hitaammin.
Siksi Ruotsi on hyllyytämässä epäonnistunutta kuparikapselointia uraanin
loppuisijoituksessa. Siksi kai tätä juttua halutaan hämäysmielessä
modifioida oudosti. Kyse on siis "TVO/Posivakonsortion tulevin
bentoniittimokatermein = "suolakyllästetty vesi"!

"Kaikki Maan vesi ei kuitenkaan tue elämää. Lämpötila, happamuus ja
suolapitoisuus asettavat rajat", Tosca sanoo. Tosca analysoi suolamääriä
neljä miljardia vuotta vanhasta Mars-kivestä, jota ovat tutkineet Nasa:n
Mars Exploration Rover, Opportunity, ja Marsin kiertoradalta toimivat
tutkimusalukset. Mars Roverin havainnot ovat aiemmin antaneet aihetta
innostukseen, kun niiden perusteella on tehty päätelmiä punaisen planeetan
vesiesiintymistä.

"On ajateltu, että vaikka Mars tänään on surkea paikka elää, aiemmin
olosuhteet ovat voineet muistuttaa enemmän Maata, sanoo Harvardin
planeettatutkimuksen professori Andrew Knoll. "Näiden tulosten mukaan Mars
oli kuitenkin jo neljä miljardia vuotta sitten surkea paikka elää. Mars ei
ehkä ikinä ole ollut Maan kaltainen."

Tosca ja Knoll tutkivat Mars-kivien mineraalijäämiä määrittääkseen Marsin
pinnalla joskus olleen veden "vesiaktiviteetin" eli sen, kuinka paljon
vedessä on liuenneita aineita. Vesimolekyylit tarttuvat jatkuvasti
ympäristön liukeneviin molekyyleihin, joten vesiaktiviteetti heijastaa sitä,
kuinka suuri osa vedestä on käytettävissä biologisiin prosesseihin.

Puhtaan veden vesiaktiviteetti on 1,0 ja sen kaikki molekyylit ovat
biologisten prosessien käytettävissä. Meriveden vesiaktiviteetti on 0,98.
Harvat organismit selviävät vedessä, jonka vesiaktiviteetti on alle 0,9 ja
alle 0,85 lukemissa elää tuskin mikään. Mineraalien kemiallinen koostumus
viittaa siihen, että Marsin muinaisen veden vesiaktiviteetti oli välillä
0,78-0,86 ja saattoi huipussaan olla jopa 0,5. Näin tujussa liemessä ei
mikään Maan eliö selviä.

*Tässä lienee kyse siitä miten paljon valenssi-ionisaatioista on toimintaan
"auki". Joka tapauksessa outoa terminologiaa jostain kumman syystä?

"Tämä ei tarkoita, etteikö Marsissa olisi voinut olla elämää, mutta ainakin
sen on täytynyt olla hyvin toisenlaista kuin Maassa. Ronskeinkaan halofiili
eli suolaa suosiva eliö ei kestä noin hurjia lukemia", Knoll sanoo.
Tutkijoiden mukaan Maan halofiilit ovat kehittyneet lajeista, jotka
asustivat puhtaammissa vesissä. "Suola estää mikrobien kasvua. Siksihän
suolaa on käytetty ruoan säilöntäaineena", Tosca muistuttaa. Toscan ja
Knollin tutkimat kivet ovat peräisin Meridiani Planumilta, jonka uskotaan
kuuluneen muinaisen Marsin märimpiin ja elämälle ystävällisimpiin
ympäristöihin.

Aiemmin verkkopalvelussa

Ensimmäinen "pehmeä lasku" Marsiin 32 vuoteen onnistui täydellisesti
[26.05.2008] »
Suomalaistutkija uskoo Mars-eliöihin [16.01.2008] »
Tutkijat löysivät planeetan elämälle suotuisalta vyöhykkeeltä
[12.11.2007] »

Ensimmäinen "pehmeä lasku" Marsiin 32 vuoteen onnistui täydellisesti
[26.05.2008] »
Ensimmäinen kairaajaluotain laskeutuu Marsiin kahden viikon päästä
[07.05.2008] »
Hawking: Ihminen saatava Marsiin vuoteen 2025 mennessä [23.04.2008] »